Leponex

Huomenna aloitetaan mulla leponex. Katotaan miten se alkaa toimimaan..

Enää en muuta omaan kotiin vaan osastolta muutan tukiasuntoon. Joudun luopumaan mun rakkaistani eli kissoista... En tuu millään pärjää ilman niitä

Jee

Sain tänää sytkärin takas :) jotain hyvää edes, vaikken ulkoilui saanu, enkä kotilomii .

Nyt kuuntelen musiikkia ja oon ihan rakastunut Jari sillanpään Elämän tärkein ilta - biisiin :)

Kuukausi mennyt ja paljon tapahtunut

Mä olen tän kuukauden aikana uloskirjattu sairaalasta. Mä myös otin yliannostuksen pari kertaa viikon sisällä. Jouduin kaverille soittaa ambulanssin, ku se meinas kuolla viiltelyn takia. Oli saanut lisävertakin.

Oon nyt yrittänyt olla viiltelemättä. 

Jouduin mielialalle ja huusin, et mä en vittu tänne jää. Viiltelin ja mut vietiin akuutin eristyskoppiin. Siel aiheutin kunnon show'n ku rintsikoissa oli lasinpalanen ja aloin siel viiltelee. 5miestä piti musta kiinni ja verestin kaikkien vaatteet, purin jotakin ja murskasin yhden sormet. Sain 5ml Serenasee ja 4ml temestaa piikkinä.

Viikon vinguin, et pääsisin kuntsarille. Viime keskiviikkona se tapahtu. Vihdoinki siirto yläkertaan, kaveritki täällä.

Nyt, kun oon ollu täällä, en tiiä olisko ollu sittenki parempi jäädä mielialalle.

Oon nyt pakkohoidossa. Mulla ei saa olla sytkäriä, etten polta tätä mestaa. Samoin mulla ei oo ulkoiluja, mut ehkä saan ne ens viikolla

Nii juu, mulle diagnosoitiin skitsoaffektiivinen häiriö

Karkureissulla

Taas ollaan oltu toisen potilaan kans Karkureissulla. Tajuttiin sentää matkata yli 300km päähän, ni ei poliisit löytänyt meitä. Häntä koipien välissä tultiin takas, kun alko lääkevierotukset olee kovia.

Tällä hetkellä ahdistava olo. Tää sydämen tykytys ei lakkaa..

Eristyskopissa

Taas on yö vietetty Eristyskopissa. Viiltelin eilen ja olin muutenkin passiivisin mielin kaikkia kohtaa. Hoitajat katto sit tarpeelliseksi eristää mut. Se on koppi missä on sänky ja kamera ja semmonen panssariovi.

Päivystävä lääkäri

Lääkäri tulee tikkaamaan mun käden. Jee".... Huoh

Pieniä polkuja

Taas ollaan sairaalassa suljetulla osastolla. Karkasin viime viikon keskiviikkona ja nyt viime tiistaina otin yliannostuksen ja päädyin taas tänne. Tällä kertaa eri osastolle. Tää on lievin osasto

Tänne saa siis tulla lapsi katsomaan mua. 

Viilsin taas tänää, kun mua ahdistaa nii kovin..

Vaihdan vapaalle

Tänään tän puolivuotisen sairasloman jälkeen vaihdan vapaalle ja lähen polttelee ja rellestää ja ottaa kuppia! KYLLÄ!!

Nyt oon tän ansainnu. Tietty noi ketipinorit mukaa jos tekee mieli ottaa nappejaki!

Masennus ja ahdistus saa olla yhden yön poissa. Tai sit pahenee, ei tiiä! Mut täytyy koittaa :)

Kuolema

Luin just pariskunnasta, josta mies ollu kuolleena asunnossa 1,5kk.
Kauheeta luettavaa. Tuli vaan itelle mieleen se haju, mikä mun äidin asunnosta tuli, kun oli 10päivää ollut kuolleena. Se kalman haju, makea, imelä ja tunkkainen. Sitä ei unohda koskaan.
 Äiti kuoli 7.8.14

4kuukautta ja muutama päivä. 7.8 pidin hauskaa, ryyppäsin ja olin uuden ihastukseni kans mökillä. Yritin soittaa äidille ja kertoa kenen kans olen. Ei vastanu, varmaa nukku. Seuraavana päivänä soitin, ei vastanu. Varmaa juonu ja nukkuu.

 Sit vietin kesän parhaan loman mökillä ja maanantaina menin kotiin. Lapsi oppinu puhumaan lauseita. Koitin soittaa äidille ja piti antaa lapsen puhua puhelimessa. Jo on kumma, kun ei vastaa vieläkää. No, huonoa tuuria vaan. Seuraavana päivänä laitoin viestiä, että äiti soittais mulle.

 16.8 mulla meni äitiin hermo. Soitin veljelle, ettei äiti oo viikkoon suostunut vastaamaan mulle. Olin nähny hirveitä unia, jossa kehotetaan soittamaan 112, äidillä ei olis kaikki kunnossa. Sitten soitin klo 12:57 hätäkeskukseen, että menis kattomaan äitiä. Varmaan nukkuu, ku syö lääkkeitä. Olin paniikissa ja valmiiksi vihainen. Kohta äiti soittaa mulle kuitenkin ja on vihainen, ku oon soittanu hätäkeskukseen.

 Soitin kavereille ja kerroin mihin oon soittanu. Ne sano, ettei kannata olla huolissaan, äiti vaan nukkuu. Meni kolme tuntia. Miksei äiti ollu jo soittanu mulle? Koitin soittaa, ei vastaa. Sit soitin hätäkeskukseen miksei mistään kuulu mitään. Ne sano, ai sä oot se. Poliisi soittaa sulle kohta. Ei soittanu.

 Meni tunti ja ovikello soi. Siellä seisoi kaks poliisia. Olin rauhallinen. En päästäny niit eka sisälle. Sanoin niille, että teillä ei varmaan ole hyviä uutisia. Ei. Aloin täristä ja menin istumaan. Käskin poliisien olla hiljaa. Soitin veljelleni. Laitoin kaiuttimelle puhelimen ja annoin poliisille. Poliisi aloitti lauseen "valitettavasti pia askolin on löydetty kuolleena" sit olin yhä rauhallinen. Muuta en muista. Poliisit kertoi tilanteen ja sanoi osanottoni. Sit ne lähti.

 Mä aloin huutamaan. Mä haukuin äidin ihan paskaks ja käskin sen näyttäytyä. Ja ei, mitään en nähnyt silloin. Itkin niin kovaa, että kaulan lihaksiin sattui. Mä huusin äitiä. Sanoin rakastavani sitä. Miks mä en vittu voinut kertoa sitä sille, kun äiti elossa oli. :( äiti, jota ennen vihasin, olikin kädenkäänteessä mulle kaikista rakkain. 

Muistakaa kertoa läheisillenne rakastavanne niitä. Mulla ei ole ketään. Olen 21-v ja mun elämä tuntuu olevan lopussa. Äidin viimeinen puhelu oli " Linda, soitellaan huomenna, kun olen taas selvä" .. Äidin viimeiset viestit mulle " Linda olemme molemmat vapaita. Aattele, meillä on koko elämä edessä" ja " sitten kun tuut tänne, saanhan pestä sun auton. Olet ihan oikean autoilijan näköinen"....

 Äidillä oli skitsofrenia ja alkoholismi. Ei sen silti jumalauta olis tarvinu 45-vuotiaana kuolla. 

Äidin kuoleman jälkeen aloin nähdä ja kokea asioita, jotka oli ja on vieläkin helvetin pelottavia. 

Rakastan sua äiti <3 13.9.1968-7.8.2014

Meillä olis vielä pitänyt olla monia asioita mitä kokea. Sulle oli aina tärkeetä, et mulla oli lapsena puhtaat vaatteet. Ei mua haittaa, vaikka välillä unohdit ruokaa ostaa. Et aina ollu tässä maailmassa, mutta olet mun äiti. Mulla ei ole toista äitiä, vaikka monta sijaisäitiä on ollut. Anteeksi, että aiheutin sulle paljon huolia. Etenkin se kerta kun viilsin ranteeni vaan siks, ettet antanut mulle tupakkaa. Sähän vaan suojelit mua kaikesta huolimatta. Annan anteeksi sulle kaikki mitä lapsuudessani tapahtui. Mä pidän siitä, ettet vieläkään ole hylännyt mua, mutta ethän säikäytä mua? Kyllä me vielä ehditään olla yhdessä. Koska? Se vaan jää nähtäväksi. Rakastan sua koko sydämmestäni ja tiedäthän sä sen, että olisin silloin lapsena kuollut puolestasi? Sä silti suojelit mua ja me molemmat säilyttiin hengissä näinkin pitkään. Rakas äiti, kiitos kaikesta. Opetit mua sitomaan kengännauhat ja teit mulle makkarakastikkeen jos niin pyysin :) meillä on hyviä muistoja, mun tarvii vaan kaivaa ne esiin. Ja äiti. Olisin antanut sun oikeesti pestä mun auton, vaikka ensin kielsin sen. Sä oot mahtava ihan omana itsenäs. Olin vaan niin itsekäs, enkä sitä tajunu. Mä lupaan muuttua. Lupaan , että mulla on vielä se koti mistä aina puhuit mulle. Kasvatan lapseni arvokkaasti ja kiltisti. Ensin parannan itseni täällä missä säkin paranit ja teit mulle pehmoleluja. Kiitos rakas äiti.

Rakastaa lähimmäisiänne. Et koskaan tiedä onko päivä viimeinen. Toivon vielä, että jonain päivänä joku rakastaa mua niinkuin äiti <3

Muutto valmis!

Muutto on tehty. Kaikki tavarat kuitenki yhä jätesäkeissä ja pahvilaatikoissa. En vaan jaksa alkaa purkaa tavaroita tänää. Oon nii poikki.

Nyt täytyy pitää huolta, etten enää joudu suljetulle osastolle. Pitäs sieltä hakee tavarat edellee.. Ja lääkkeet. Oon keskiviikosta ollu ilman lääkkei

Kissat

Mulla on kaksi kissaa. Keltainen on 2-vuotias ja harmaa on 3-vuotias.
Isoa kiipeilypuuta ei ole viel kasattu, se laitetaan uuteen kotiin.

Kisut tykkää riehua keskenään ja välillä vähän tappeleeki.

Mun sairaalassaolon aikana mamma on hoitanut kissat. Ei se kuitenkaan näitä silitellyt, vaan ruokki ja siivos paskaboksit.

Nyt, kun oon kotona, nii kissat viihtyy kokoajan sylissä. On ne nii ihania <3

Uusi koti

Uusi kotimme on vanhanaikainen yksiö. 30neliötä, vaaleansininen keittokomero, vessassa kylpyamme ja iso vaatehuone.
En tiedä miten saan tavarat mahtumaan. 160cm leveä sänky. Kirjahylly menee poltettavaks.
Sit tarvis uus pieni pöytä hankkia ja pari tuolia. Molemmat sohvat ei tule mukaan, ja lasten sänky ei mahdu tietenkään, eli lapsi saa nukkua mun vieressä, sitten kun tulee yökylään.

 Syy miksi muutan on yksinkertaisesti se, että tähän kämppään sisältyy niin paljon huonoja muistoja.
16.8.2014 poliisit tuli oven taakse kertomaan äidin kuolemasta. Sen nään kokoajan silmissäni ja siks haluan muuttaa pois. Toinen syy on mun pelkotilat. Pelkään, että tänne tulee joku.

Ehkä uudessa kämpässä saan olla rauhassa, niin mieleltäni kuin muutenkin.

Lapsuus lyhyesti

Äiti oli alkoholisti, skitsofreenikko ja muutenkin harhojen armoilla.
Mun lapsuus on puukoista, kaljasta ja tupakasta tehty.

Normaalissa perheessä eletään normaalisti, rakastava äiti jne.
Meidän perheessä äiti teki mun lapsuudesta pahan. Puukotti mua ja kaikkea.

Sit mietitää miks mul on näin paljon mielenterveysongelmia..

Ei jaksa

En jaksa takertuvia ihmisiä. Tutustuin suomi24 pariin miehee. Ne on nyt sit niin vitun rakastuneita muhun, vaikkei olla tavattu. Ei mun mielestä voi rakastua ilman tapaamista. Nää on niin takiaisia, etten oo vastanu koko päivänä niille.
 Mulla on ihan oikeesti elämässä nyt yks mies, jonka kans juttua. Katotaa rauhassa miten menee :))
Semmosesta suhteesta pidän, mssä ei kiirehditä yhtään

Vapaaehtoisesti suljetulla osastolla

Vapaaehtoisuus osastoilla kannattaa. Saa pitää vapaa ulkoilut ja tavarat.
Oon ollut myös pakkohoidossa. Silloin ei saa yksin mennä ulos ja osallistuminen eri ryhmiin on osittain kiellettyä.

Oon ennen ollut vapaaehtosessa pakkohoidossa. Eli jos en ois suostunut kiltisti vapaaehtoseen, ni mut ois laitettu pakkohoitoon. En paljasta osastoa muita suojatakseni. Ne jotka tietävät kuka oon ja missä on ollut, ni saa olla hiljaa :)

Osastolla on sääntöjä paljon, mutta ärsyttävin sääntö oli, että tupakkakoppi on kiinni 7.45-8.15 aamukokouksen ja aamupalan aikana. Oli tupakkikoppi kiinni myös yöllä 00-04.

Osastolla oli omahoitajakeskusteluja ja psykologin kanssa.

Mä karkasin, ku en tullu huonekaverin kans toimeen. Yritin saada vaihtaa huonetta, mut en saanu. Meni sit hermot ja lähin pihalle. Samalla soitin isälle, et tulee hakee mut, et mulla olis muka päiväloma. Sit lähin ryyppää :D

Nyt on muutaman päivän ollu ilman lääkkeitä. Pitäs kai hakee pikkuhiljaa ne sairaalalt.

Oli osastolla myös hauskaaki! Tehtiin ulos taidetta! :D

Mietittäväksi

Ajateltavaksi:
*Tiesitkö, että ihmiset, jotka ovat vahvimpia ovat tavallisesti kaikkein herkimpiä?
*Tiesitkö, että ihmiset jotka ilmaisevat suurta ystävällisyyttä joutuvat usein kokemaan huonoa kohtelua toisten taholta.
*Tiesitkö, että he, jotka huolehtivat toisista kaiken aikaa ovat niitä, jotka itse tarvitsisivat huolenpitoa eniten.
*Tiesitkö että kolme vaikeinta sanaa ovat: rakastan sinua, olen pahoillani ja auta minua?
Joskus kun ihminen näyttää päällepäin onnelliselta, sinun täytyy katsoa hänen hymynsä taakse ja nähdä miten paljon tuskaa onkaan hänen sisimmässään.

Yliannostus

Oon neljä kertaa tän viiden kuukauden aikana ollut sairaalassa sisätautiosastolla yliannostuksen takia.
Oon niin usein väsynyt tähän elämään. Etenki nyt kun lapsi asuu isovanhemmilla. En vaa nää valoa tunnelin päässä.

 Onneks mulla on kissat, jotka auttaa eteenpäin. Mut uloskirjattii suljetulta edellispäivänä. Se oli aika järkytys ittelle. Mun pitää pärjätä yksin. Miten selvitä?

 Oon ollut ilman lääkkeitä muutaman päivän jo. Alan näkee jo hallusinaatioita, ku nii vahvat lääkkeet. En nää kuitenkaa mitään pieniä vihreitä miehiä, vaan seinät kaatuu päälle ja muita illuusioita.

Mulle on diagnosoitu paniikkihäiriö, ahdistushäiriö, sopeutumishäiriö,masennus , sosiaalisten tilanteiden pelko ja illuusiot.

Lääkkeinä menee peratsin, ketipinor, seroquel prolong, escitalopram, opamox, levozin..

Ressun Pieniä polkuja on ihan suoraan mun elämästä.

Oon ekan kerran viillelly 12-vuotiaana, ja nyt 10vuoden päästä taas alkanut viiltelee.
Myös lääkkeiden väärinkäyttö on ajankohtaista. Tekee mieli vaa vetää pää sekasin.

Helppo elämä

Pikaisesti kerrottuna; Olen parikymppinen nuori äiti.
Oon ollu lastenkotikierteessä 12-vuotiaasta lähtien. Äiti oli skitsofreenikko, siivoushullu ja alkoholisti. Silti mulle loppujen lopuksi rakkain ihminen.

 Äiti kuoli 7.8.2014 Lepää rauhassa <3

Äidin kuoleman takia sairastuin masennukseen. Kärsin ahdistuksesta joka päivä ja mulla on myös sosiaalisten tilanteiden pelko ja sopeutumishäiriö.

 Oon ollut psykiatrises sairaalas 15.9.14 lähtien. Muutama päivä sitte karkasin sieltä ja mut uloskirjattiin, eli oon taas kotona. Lääkkeitä oon ottanu yliannostuksen päivittäin nyt ja toivonut vaan kuolemaa..

Mulla on muutto uuteen asuntoon huomenna. Se on pieni, vaan 30neliöinen yksiö.