Kauheeta luettavaa. Tuli vaan itelle mieleen se haju, mikä mun äidin asunnosta tuli, kun oli 10päivää ollut kuolleena. Se kalman haju, makea, imelä ja tunkkainen. Sitä ei unohda koskaan.
Äiti kuoli 7.8.14
4kuukautta ja muutama päivä. 7.8 pidin hauskaa, ryyppäsin ja olin uuden ihastukseni kans mökillä. Yritin soittaa äidille ja kertoa kenen kans olen. Ei vastanu, varmaa nukku. Seuraavana päivänä soitin, ei vastanu. Varmaa juonu ja nukkuu.
Sit vietin kesän parhaan loman mökillä ja maanantaina menin kotiin. Lapsi oppinu puhumaan lauseita. Koitin soittaa äidille ja piti antaa lapsen puhua puhelimessa. Jo on kumma, kun ei vastaa vieläkää. No, huonoa tuuria vaan. Seuraavana päivänä laitoin viestiä, että äiti soittais mulle.
16.8 mulla meni äitiin hermo. Soitin veljelle, ettei äiti oo viikkoon suostunut vastaamaan mulle. Olin nähny hirveitä unia, jossa kehotetaan soittamaan 112, äidillä ei olis kaikki kunnossa. Sitten soitin klo 12:57 hätäkeskukseen, että menis kattomaan äitiä. Varmaan nukkuu, ku syö lääkkeitä. Olin paniikissa ja valmiiksi vihainen. Kohta äiti soittaa mulle kuitenkin ja on vihainen, ku oon soittanu hätäkeskukseen.
Soitin kavereille ja kerroin mihin oon soittanu. Ne sano, ettei kannata olla huolissaan, äiti vaan nukkuu. Meni kolme tuntia. Miksei äiti ollu jo soittanu mulle? Koitin soittaa, ei vastaa. Sit soitin hätäkeskukseen miksei mistään kuulu mitään. Ne sano, ai sä oot se. Poliisi soittaa sulle kohta. Ei soittanu.
Meni tunti ja ovikello soi. Siellä seisoi kaks poliisia. Olin rauhallinen. En päästäny niit eka sisälle. Sanoin niille, että teillä ei varmaan ole hyviä uutisia. Ei. Aloin täristä ja menin istumaan. Käskin poliisien olla hiljaa. Soitin veljelleni. Laitoin kaiuttimelle puhelimen ja annoin poliisille. Poliisi aloitti lauseen "valitettavasti pia askolin on löydetty kuolleena" sit olin yhä rauhallinen. Muuta en muista. Poliisit kertoi tilanteen ja sanoi osanottoni. Sit ne lähti.
Mä aloin huutamaan. Mä haukuin äidin ihan paskaks ja käskin sen näyttäytyä. Ja ei, mitään en nähnyt silloin. Itkin niin kovaa, että kaulan lihaksiin sattui. Mä huusin äitiä. Sanoin rakastavani sitä. Miks mä en vittu voinut kertoa sitä sille, kun äiti elossa oli. :( äiti, jota ennen vihasin, olikin kädenkäänteessä mulle kaikista rakkain.
Muistakaa kertoa läheisillenne rakastavanne niitä. Mulla ei ole ketään. Olen 21-v ja mun elämä tuntuu olevan lopussa. Äidin viimeinen puhelu oli " Linda, soitellaan huomenna, kun olen taas selvä" .. Äidin viimeiset viestit mulle " Linda olemme molemmat vapaita. Aattele, meillä on koko elämä edessä" ja " sitten kun tuut tänne, saanhan pestä sun auton. Olet ihan oikean autoilijan näköinen"....
Äidillä oli skitsofrenia ja alkoholismi. Ei sen silti jumalauta olis tarvinu 45-vuotiaana kuolla.
Äidin kuoleman jälkeen aloin nähdä ja kokea asioita, jotka oli ja on vieläkin helvetin pelottavia.
Rakastan sua äiti <3 13.9.1968-7.8.2014
Meillä olis vielä pitänyt olla monia asioita mitä kokea. Sulle oli aina tärkeetä, et mulla oli lapsena puhtaat vaatteet. Ei mua haittaa, vaikka välillä unohdit ruokaa ostaa. Et aina ollu tässä maailmassa, mutta olet mun äiti. Mulla ei ole toista äitiä, vaikka monta sijaisäitiä on ollut. Anteeksi, että aiheutin sulle paljon huolia. Etenkin se kerta kun viilsin ranteeni vaan siks, ettet antanut mulle tupakkaa. Sähän vaan suojelit mua kaikesta huolimatta. Annan anteeksi sulle kaikki mitä lapsuudessani tapahtui. Mä pidän siitä, ettet vieläkään ole hylännyt mua, mutta ethän säikäytä mua? Kyllä me vielä ehditään olla yhdessä. Koska? Se vaan jää nähtäväksi. Rakastan sua koko sydämmestäni ja tiedäthän sä sen, että olisin silloin lapsena kuollut puolestasi? Sä silti suojelit mua ja me molemmat säilyttiin hengissä näinkin pitkään. Rakas äiti, kiitos kaikesta. Opetit mua sitomaan kengännauhat ja teit mulle makkarakastikkeen jos niin pyysin :) meillä on hyviä muistoja, mun tarvii vaan kaivaa ne esiin. Ja äiti. Olisin antanut sun oikeesti pestä mun auton, vaikka ensin kielsin sen. Sä oot mahtava ihan omana itsenäs. Olin vaan niin itsekäs, enkä sitä tajunu. Mä lupaan muuttua. Lupaan , että mulla on vielä se koti mistä aina puhuit mulle. Kasvatan lapseni arvokkaasti ja kiltisti. Ensin parannan itseni täällä missä säkin paranit ja teit mulle pehmoleluja. Kiitos rakas äiti.
Rakastaa lähimmäisiänne. Et koskaan tiedä onko päivä viimeinen. Toivon vielä, että jonain päivänä joku rakastaa mua niinkuin äiti <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti