Yksinäinen...

Mun kaikki kaverit on poissa täältä kaupungista... Toinen joutuu niuvaan ja toinen on toisenlaisessa paikassa. Yks muutti Turkuun.

Ollaan me juu puhelimen kautta tekemisis, mut silti.. Ei se oo sama kuin kasvotusten oleminen.

Täällä kuntoutuskodissa juttelen kyllä tupakkipaikalla muiden kanssa. Jos en polttais tupakkaa ni oisin kokoajan yksin.

Olis kiva löytää muita yksinäisiä.

Hoitoneuvottelu ohi

Otin noin 30-45minuuttia ennen hoitoneuvottelua rauhottavan. En ois ikinä uskonu, mutta mä SELVISIN neuvottelusta :) 

Puhuttiin tulevaisuudesta.. Mä pääsen EHKÄ muuttamaan viel tän vuoden puolella sinne minne halusinki :) ei saa vaa liikaa toivoa, etten pety. 

Jännittää!!

Tänää olis hoitoneuvottelu! 

Hoitaja tääl kuntoutuskodissa sano et muuttaminen ei ois ajankohtainen. Vähän petyin :( tai aika paljonki. Toivottavasti selviäis kuitenki jotai neuvottelus.

Äiti - maailman tärkein ihminen

Siitä on noin 2,5vuotta aikaa kun menetin äitini. Mä romahdin. Mun koko elämä romahti.

Olin tosi pieni kun äiti ja isä erosivat. Mä asuin äidin kanssa ja muut lapset isällä.

Meijän elämä ei ollu helppoa, kun äiti sairastui henkisesti. Lukuisia kertoja itsemurhayrityksiä, alkoholismi jne. Olin 12v kun muutin ensimmäiseen sijaisperheeseen. Kiertelin eri perheitä/laitoksia 17v saakka, kunnes muutin omilleni. Kaikki huostaanotto vuodet mä toivoin, että saisin muuttaa takas äidin luokse. Mä kävin kerran kuussa viikonlopun äidin luona, kun äiti muutti yli 200km päähän. Sain lapsen, jonka kanssa kävin 1,5vuoden aikana vain 2-3 kertaa äidilläni. Äiti myös kävi meidän luona pari kertaa.

Mä syyllistän itseäni.. Olisin ollut parempi tytär jos oisin käynyt useammin äidin luona.. Elokuun alussa 2014 katselin asuntoja äidin läheltä. Laitoin hakemuksia myös.. Se oli jo myöhäistä. Äiti ei vastannut tekstiviesteihin, ei facebookissa, ei puhelimeen.. Soitin hätäkeskukseen.. Noin. 4tuntia myöhemmin poliisit tuli oven taakse ja kertoi äidin kuolleen. Mun koko elämä romahti.

Näiden vuosien aikana olen yrittänyt itsemurhaa useita kertoja. Olen viillellyt ja muutenkin sairastuin minäkin.

Nyt viimeiset puol vuotta.. Oon ottanu yhden yliannostuksen jota kadun. Oikeestaan viimeiset 4kuukautta on mennyt hyvin. Oon saanut elämästä taas jotenkuten kiinni. Mä itken äitiä kyllä.

Meni taas asian ohi, mutta muista kertoa rakkailles että välität. Koskaan ei tiedä milloin on liian myöhäistä.

Äiti kantaa lastaan n.9kk mahassa ja rakastaa lastaan koko loppuelämän. Äidit ovat tärkeitä! Itse tajusin sen liian myöhään, tai siis en kertonut sitä äidille...

Haaveita

Tulevaisuus... On niin paljon haaveita.

Haluan muuttaa täältä kuntoutuskodista pois johonkin vähemmän tuettuun paikkaan.

Mä en tarvi öisin hoitajaa, enkä oikeestaa päivälläkään. Mul on toive mihin haluaisin muuttaa, mut pelkään etten pääse sinne..

Haluan uuteen kotiin lemmikin ja haluan mahdollisimman paljon nähdä lastani. Joskus tulevaisuudessa kun olen täysin kunnossa, niin lapseni muuttaa takaisin luokseni :) 

Mulla on tavoite; ei enää ikinä osastolle! Kaipaan osaston hoitajia, koska he tukivat mua.

Mulla on nyt ihan hyvät tukitoimet. Polilta käy hoitaja parin viikon välein mun kans juttelemas ja me tullaan hyvin toimeen. Täällä kuntoutuskodissakin on pari hoitajaa joille pystyn juttelemaan.

Muutaman päivän päästä mulla on hoitoneuvottelu. Mä vihaan mennä sinne.. En pysty kunnol puhuu siel ku jännitän. Yleensä oon kesken lähteny menee sielt ku en kestä kuunnella.

Meillä on kohta ruoka. Toivottavasti tulis jotain hyvää. Eilen oli huono ruoka päivä, lounaaks kalaa ja päivälliseks kalaa. En tykkää yhtää ni en menny syömään

6kk

3.4.17 tulee puol vuotta täyteen ilman osastoa!! En ois uskonu tän päivän koittavan, et pärjään hyvin.

Mun olo on tasoittunut tosi hyvin. Kyllä edelleen itken paljon, mut hei, se menee ohi. En oo n. kolmeen/neljään kuukauteen ottanu rauhottavia. 

Mä toivoisin mun ystäville tasoittavaa olotilaa. Tuntuu pahalta (väärältä?) kun mulla menee hyvin ja kavereilla ei niin hyvin mene...

Mä toivon tulevaisuudelta paljon. En vaa viitti sitä kirjottaa vielä kun ei oo varmaa