Mania mukamas iskee päälle

Heippa! Oon nyt miettinyt yhtä asiaa. Nimittäin muuttoa! Ajattelin muuttaa 300km päähän kotipaikastani. Oon innoissani ja pelkään, et mun sossu tyrmää koko ajatuksen..

Juteltiin pari päivää sitten sossun kanssa ja hän oli sitä mieltä, et pitäis muuttaa tuetumpaan asumiseen. Siis johonki tukikotiin. Laitoin eilen viestiä sossulle, että mitä jos muuttaisin kauemmas kotoa. Sais alottaa koko elämän alusta.

Pelkotilat

Moikka! Edelleen psykiatrisella osastolla. 

Joo. Perjantaina oli aluks loistofiilis. Kavereira kävi mun luona jne.

Kirjoitan tähän pätkän mun perjantaista

"En oo kirjoittanu päiväkirjaa, kun päätin lopettaa. Eilen oli hoitoneuvottelu missä sovittiin, et oisin nyt tän viikonlopun lomilla ja keskiviikkona olis uloskirjotus jos kaikki menee hyvin. 

YLLÄTYS! Loma ei mennyt hyvin, tai meni ekat tunnit. 

Illalla menin nukkumaan. Mulla oli kuulokkeet päässä. Otin ne pois. Aloin kuulla rasahduksia. 

Tarkistin kämpän. Ei ketään.

Sit aloin haistaa savun hajua. En ollu käyttänyt kahvinkeitintä, uunia tai mitään mikä vois syttyä palamaan. Uudestaan kämpän tarkistus

Menin takas sänkyyn ja laitoin kuulokkeet päähän. Aloin näkee sivusilmal mustia hahmoja. Aloin itkemään. Pyysin äitiä mun turvaks. Yhtäkkiä näin ku demoni hyökkää kohti ja sit se katos.

Luulin jonkun tulevan ikkunasta ja sit soitin osastolle. Sit vähä rauhotuin. Kaveri tuli keskellä yötä hakemaan mut kotoa ja toi mut osastolle"

Nyt ens tulevalle viikonlopulle saanut lomia. Ehkä en oo viel valmis menemään kotiin. Yöt on pahimpia mulla.

En jaksa enää kirjottaa. Hyvää yötä.

Särkyvää

Moi. Oon ollut osastolla kohta kuukauden, eikä mua oo kuunneltu varmaa kertaakaa täällä ollessa.

Mua itkettää ja raivostuttaa. En saa ulkoiluja, en kotilomia.

Viime viikonloppuna rikoin kaverin telkkarin, peilin ja kukkaruukkuja. Mä olin tosi harhainen. Kukaan ei ymmärrä mua. Mun harhat pahenee AINA kun lähden osastolta. Ne jollain tavalla aktivoituu. Meen ihan sekasin. Mä nään demoneita. Äänet käskee mun tekemään pahoja asioita. 

Osastolla pystyn erottamaan harhat, että ne ei oo todellisia. Välillä meen niihin mukaan..

Hoitajia ei vittuakaa kiinnosta miten mulla menee! Mä vaan yksin itken täällä. Oon sisältä ihan särkynyt.

Mua pelottaa joka ilta, et mitä tällä kertaa tapahtuu.. 

Mä en enää kauaa jaksa. Oon ihan väsynyt tähän kaikkeen.