keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Särkyvää

Moi. Oon ollut osastolla kohta kuukauden, eikä mua oo kuunneltu varmaa kertaakaa täällä ollessa.
Mua itkettää ja raivostuttaa. En saa ulkoiluja, en kotilomia.

Viime viikonloppuna rikoin kaverin telkkarin, peilin ja kukkaruukkuja. Mä olin tosi harhainen. Kukaan ei ymmärrä mua. Mun harhat pahenee AINA kun lähden osastolta. Ne jollain tavalla aktivoituu. Meen ihan sekasin. Mä nään demoneita. Äänet käskee mun tekemään pahoja asioita. 

Osastolla pystyn erottamaan harhat, että ne ei oo todellisia. Välillä meen niihin mukaan..

Hoitajia ei vittuakaa kiinnosta miten mulla menee! Mä vaan yksin itken täällä. Oon sisältä ihan särkynyt.
Mua pelottaa joka ilta, et mitä tällä kertaa tapahtuu.. 

Mä en enää kauaa jaksa. Oon ihan väsynyt tähän kaikkeen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti