Ikävää, itkua ja muuttoa

Oon tänään itkeny enemmän kuin pitkään aikaan. Miten voikaan olla näin kova ikävä..

Kirjotin päiväkirjaan " toivoisin kuulevani sun sanovan vielä kerran mulle, et kyl kaikki viel järjestyy"

Fiilikset on tosi paskat nyt.. Mä oon pakannu nää viimeajat joka lomalla. En voi uskoo, et muutan oikeesti kohta. Ens viikolla mun kämppä tullaa tarkastaa missä kunnossa on ja sitten pääsenki muuttamaan kuntoutuskotiin. Kävin tänää katsomassa sitä asuntoa, johon muutan. Pieni yksiö.

Mä kuolen, mä tuun hulluks

Mä saan kohtauksia. Henkisesti tosi raskaita! Olen omassa huoneessa osastolla ja yhtäkkiä heräänki tupakkakopista. Mä hyperventiloin, näkö sumenee, kädet ja jalat tärisee. Mikä mulla on? 

Kohtauksen alkaessa pää tyhjenee, kädet leijuu. En tunnista käsiäni omaksi. Auttakaa mua.

Eilen illalla kirjotettiin lääkärivihkoon, et alotettais joku lääkitys ahdistukseen ja paniikkihäiriöön. Nuorempana söin citalopramia niihin kohtauksiin säännöllisesti.

En oo tavannu lääkäriä tänään, eli tuskin sain uutta lääkettä.

Mä en jaksa enää. Mä elän minuutti kerrallaan. Mä pelkään.. Mä toivon saavani apua.

Ainiin, en saanut tietää vieläkään siitä kuntoutuskotipaikasta. Seki stressaa mua. Oon jo ihan loppu.

Huomenna huomenna!

En malta odottaa huomiseen. Silloin (ainaki pitäs) selvii se mun kuntoutuskotipaikka!

Tänään on ollu hirvee päivä. Disso-kohtauksia tullu about kolme. Ihan kauheeta.

Oon käyttäny kaikki mun tarvittavat lääkkeet. Pari tuntii sitten oli ihan hyvä olo, mut nyt alkaa taas tuntuu pahalta.. Pakko lopettaa kirjotus nyt

Koti

Oon päivälomalla kotona. Meen iltapalaks takasin osastolle. Tänään siivoilen ja pakkaan tavaroita ja huomenna sama juttu! 

En tiedä kuinka pian saan uuden kodin, mut haluun et kaikki on valmiina. Heitän rankalla kädellä vaatteita roskoin ja tavaroita. Oon nyt xl kokoinen ja osa mun vaatteista on M kokoa. Ne on kulkenu vuodesta toiseen mukana, ni on vähän pakkoki alkaa heittää pois

Kuntoutuskotipaikka

Tänään on jännä päivä. Iltapäivällä päätetää mun asumisesta jos muuttaisin tuetumpaan asumiseen. Jännittää lähdenkö muuhun kaupunkiin vai jäänkö tänne. 

Maanantaina oli hoitoneuvottelu, kun pakkohoito oli jatkunut 3kk. Siellä päätettiin, et jatketaan edelleen pakkohoitoa, koska mulla on psykoottisia piirteitä ja on niin vähän aikaa mun yliannostuksesta.

Oon kuulemma impulsiivinen.

Eipä tässä sen kummempaa.

Odotan uutta kotia ja oon osastolla niin kauan ku se löytyy

Raskaat päivät ja jännitystä

Moi! Muutama päivä sitten tuli 2vuotta täyteen äitini kuolemasta. Itkin melkein koko päivän. Illalla "laskin minuutteja" kunnes n. Klo 23 sanoin ääneen, et nyt se on ohi.. Äitini oli siihen aikaan 2vuotta sitten kuollut.. Voi sitä itkun ja ikävän määrää.. :( 

Ens viikon perjantaina kokoontuu joku ryhmä, jotka päättävät mun jatkosta. Tällä hetkellä yritämme löytää mulle jonkinnäköstä hoitokotipaikkaa, jotta saisin elämäni takas kuntoon ja nää mielisairaala kierteet päättyisi.

Mun sossu sano, et hyvällä tuurilla paikka voi löytyä viikko sen kokouksen jälkee ja pahimmillaan menee kuukausia. Luultavasti oon osastolla siihen saakka. Ei mun kotona olosta tuu mitään. Pelkään öitä ihan hirveesti. Täällä osastolla en pelkää, kun mulla on kokoajan hoitaja lähellä.

Osastolla vähän harmittaa, ku hoitajilla on lomia, ni huomenna mul vaihtuu kolmannen kerran hoitajat tän kolmen kuukauden aikana. Ens viikolla tulee 3kk täyteen pakkohoitoa ja sit katotaa jatketaanko pakkohoitoa vai tuleeko vapaaehtoinen. Jännittää.