"Sä naurat, sä oot iloinen" "sä voit mun mielestä tosi hyvin"
OIKEESTI VITTU MÄ VOIN PASKASTI.
Joo mä nauran, oon tottunu pitää kaiken pahan olon sisällä. Jos voisin, ni kuvaisin illan/yön mua.. Mä itken.. Se on hysteeristä itkua. Siitä ei tuu loppua. Mun olo on toivoton. Mä oon voimaton. Toivoisin, et joku joskus sanois mulle et " mitä kuuluu? Nään sun voivan huonosti, haluisitko puhua mulle? Tarviitko apua? " KYLLÄ. MÄ NIIN TOIVOISIN SAAVANI APUA. Mut mä en kehtaa pyytää sitä.. Oon ollu kohta 10kk pois osastolta. Jos menisin osastolle lepää, ni hoitajat varmaa vaan naurais mulle "et sit pärjäny kauempaa"
Mä oon näillänäkymin muuttamassa syksyllä "omaan" kotiin mihin siis järjestettäis tukitoimet.
Mä haluun muuttaa, mut mua myös pelottaa..
Mä itken silmät päästäni.. Mä en jaksa tätä paskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti