Onneton

Mä vaan itken ja itken. Ahdistaa ja saan paniikkikohtauksia ku en saa happee itkiessä.

Mä en jaksa. 

Hyvin menee, mutta menköön

Maanantaina tulee 5viikkoa täyteen kuntoutuskodissa. Ihan hyvin on mennyt. Romahduksia tulee ja välillä ahdistaa. 

Onneks mul on ihanat ystävät. Niitä ei oo montaa, mutta ovat kultaaki kalliimpia. 

Tänään kävin äidin haudalla. Huomenna viedään sinne talvikukkanen. 

Mietin millaista elämäni olis jos äiti ois elossa.. Mä suunnittelin ennen äidin kuolemaa, et olisin muuttanu äitini lähelle. Katoin asuntoja jopa. Voi ku oisinki voinut toteuttaa sen. 

Päivittelen välillä taas miten menee

Uusi koti

Vihdoin! Muutin maanantaina tänne kuntoutuskotiin. Tosi hyvin on mennyt. Mulla on oma yksiö. Viel on tavaroita laittamatta paikoilleen. No, huomenna sitten.

En nyt kirjoita enempää, kun keskityn Vain elämään :)

Nyt se on varmaa!

Nyt se on varmaa! Nimittäin muutto. Muutan 26.9 kuntoutuskotiin!

Oon taas koko päivän itkeny.. On vaan niin kova ikävä sitä, jota en enää koskaan nää :(

Kohta lähden käymään haudalla. Sit haen h&m postipaketin ja sit kiertää kirppiksiä :)

Nähdään ja kuullaan taas!

Ikävää, itkua ja muuttoa

Oon tänään itkeny enemmän kuin pitkään aikaan. Miten voikaan olla näin kova ikävä..

Kirjotin päiväkirjaan " toivoisin kuulevani sun sanovan vielä kerran mulle, et kyl kaikki viel järjestyy"

Fiilikset on tosi paskat nyt.. Mä oon pakannu nää viimeajat joka lomalla. En voi uskoo, et muutan oikeesti kohta. Ens viikolla mun kämppä tullaa tarkastaa missä kunnossa on ja sitten pääsenki muuttamaan kuntoutuskotiin. Kävin tänää katsomassa sitä asuntoa, johon muutan. Pieni yksiö.

Mä kuolen, mä tuun hulluks

Mä saan kohtauksia. Henkisesti tosi raskaita! Olen omassa huoneessa osastolla ja yhtäkkiä heräänki tupakkakopista. Mä hyperventiloin, näkö sumenee, kädet ja jalat tärisee. Mikä mulla on? 

Kohtauksen alkaessa pää tyhjenee, kädet leijuu. En tunnista käsiäni omaksi. Auttakaa mua.

Eilen illalla kirjotettiin lääkärivihkoon, et alotettais joku lääkitys ahdistukseen ja paniikkihäiriöön. Nuorempana söin citalopramia niihin kohtauksiin säännöllisesti.

En oo tavannu lääkäriä tänään, eli tuskin sain uutta lääkettä.

Mä en jaksa enää. Mä elän minuutti kerrallaan. Mä pelkään.. Mä toivon saavani apua.

Ainiin, en saanut tietää vieläkään siitä kuntoutuskotipaikasta. Seki stressaa mua. Oon jo ihan loppu.

Huomenna huomenna!

En malta odottaa huomiseen. Silloin (ainaki pitäs) selvii se mun kuntoutuskotipaikka!

Tänään on ollu hirvee päivä. Disso-kohtauksia tullu about kolme. Ihan kauheeta.

Oon käyttäny kaikki mun tarvittavat lääkkeet. Pari tuntii sitten oli ihan hyvä olo, mut nyt alkaa taas tuntuu pahalta.. Pakko lopettaa kirjotus nyt

Koti

Oon päivälomalla kotona. Meen iltapalaks takasin osastolle. Tänään siivoilen ja pakkaan tavaroita ja huomenna sama juttu! 

En tiedä kuinka pian saan uuden kodin, mut haluun et kaikki on valmiina. Heitän rankalla kädellä vaatteita roskoin ja tavaroita. Oon nyt xl kokoinen ja osa mun vaatteista on M kokoa. Ne on kulkenu vuodesta toiseen mukana, ni on vähän pakkoki alkaa heittää pois

Kuntoutuskotipaikka

Tänään on jännä päivä. Iltapäivällä päätetää mun asumisesta jos muuttaisin tuetumpaan asumiseen. Jännittää lähdenkö muuhun kaupunkiin vai jäänkö tänne. 

Maanantaina oli hoitoneuvottelu, kun pakkohoito oli jatkunut 3kk. Siellä päätettiin, et jatketaan edelleen pakkohoitoa, koska mulla on psykoottisia piirteitä ja on niin vähän aikaa mun yliannostuksesta.

Oon kuulemma impulsiivinen.

Eipä tässä sen kummempaa.

Odotan uutta kotia ja oon osastolla niin kauan ku se löytyy

Raskaat päivät ja jännitystä

Moi! Muutama päivä sitten tuli 2vuotta täyteen äitini kuolemasta. Itkin melkein koko päivän. Illalla "laskin minuutteja" kunnes n. Klo 23 sanoin ääneen, et nyt se on ohi.. Äitini oli siihen aikaan 2vuotta sitten kuollut.. Voi sitä itkun ja ikävän määrää.. :( 

Ens viikon perjantaina kokoontuu joku ryhmä, jotka päättävät mun jatkosta. Tällä hetkellä yritämme löytää mulle jonkinnäköstä hoitokotipaikkaa, jotta saisin elämäni takas kuntoon ja nää mielisairaala kierteet päättyisi.

Mun sossu sano, et hyvällä tuurilla paikka voi löytyä viikko sen kokouksen jälkee ja pahimmillaan menee kuukausia. Luultavasti oon osastolla siihen saakka. Ei mun kotona olosta tuu mitään. Pelkään öitä ihan hirveesti. Täällä osastolla en pelkää, kun mulla on kokoajan hoitaja lähellä.

Osastolla vähän harmittaa, ku hoitajilla on lomia, ni huomenna mul vaihtuu kolmannen kerran hoitajat tän kolmen kuukauden aikana. Ens viikolla tulee 3kk täyteen pakkohoitoa ja sit katotaa jatketaanko pakkohoitoa vai tuleeko vapaaehtoinen. Jännittää.

Ulkoilut

Hei! Sain eilen tietää, että pääsen täältä suljetulta ulos hoitajan kanssa. Kysyin eilen eräältä kesätyöntekijältä n. Kolmen maissa, että ehtiskö se lähtemään tupakalle pihalle. Hän sanoi kyllä, ruuan jälkeen. No, ruuan jälkeen kävin taas kysymässä. Ei, vielä ois pari juttua mitä pitää tehdä. Jäin siis odottelemaan. Puol seiskan aikoihin menin viimeisen kerran kysymään. Tää hoitaja oli facebookissa ja sanoi, että on kiireitä! Sitten suutuin. Haistatin pitkät paskat ja vitut sille.

Tänää pyydän kyllä toista hoitajaa kähtemään ulos kanssani.

Hoitajat! Ettekö ymmärrä, et me potilaat ollaan täällä 24/7 ja se ulospääsy on teille ehkä pieni asia, mutta meille se saattaa olla päivän kohokohta! 

Mä pyysin vaan 5minuuttia teidän ajasta, enkä sitä saanut.

Olen niin pettynyt!

Kuoleman toive

Vittu! Olin perjantaina päivälomalla. En palannu takaisin osastolle. Ryyppäsin ja otin lääkkeitä. Otin ihan kaiken mitä vaan löysin. Jouduin sairaalaan ja takas suljetulle. Multa vietiin ulkoilut ja kotilomat pois.

Kunhan vaan pääsen ulos ni must ei kuulla enää sen jälkeen. On tapahtunut niin paljon paskaa lyhyen ajan sisällä. En vaan jaksa enää

Mania mukamas iskee päälle

Heippa! Oon nyt miettinyt yhtä asiaa. Nimittäin muuttoa! Ajattelin muuttaa 300km päähän kotipaikastani. Oon innoissani ja pelkään, et mun sossu tyrmää koko ajatuksen..

Juteltiin pari päivää sitten sossun kanssa ja hän oli sitä mieltä, et pitäis muuttaa tuetumpaan asumiseen. Siis johonki tukikotiin. Laitoin eilen viestiä sossulle, että mitä jos muuttaisin kauemmas kotoa. Sais alottaa koko elämän alusta.

Pelkotilat

Moikka! Edelleen psykiatrisella osastolla. 

Joo. Perjantaina oli aluks loistofiilis. Kavereira kävi mun luona jne.

Kirjoitan tähän pätkän mun perjantaista

"En oo kirjoittanu päiväkirjaa, kun päätin lopettaa. Eilen oli hoitoneuvottelu missä sovittiin, et oisin nyt tän viikonlopun lomilla ja keskiviikkona olis uloskirjotus jos kaikki menee hyvin. 

YLLÄTYS! Loma ei mennyt hyvin, tai meni ekat tunnit. 

Illalla menin nukkumaan. Mulla oli kuulokkeet päässä. Otin ne pois. Aloin kuulla rasahduksia. 

Tarkistin kämpän. Ei ketään.

Sit aloin haistaa savun hajua. En ollu käyttänyt kahvinkeitintä, uunia tai mitään mikä vois syttyä palamaan. Uudestaan kämpän tarkistus

Menin takas sänkyyn ja laitoin kuulokkeet päähän. Aloin näkee sivusilmal mustia hahmoja. Aloin itkemään. Pyysin äitiä mun turvaks. Yhtäkkiä näin ku demoni hyökkää kohti ja sit se katos.

Luulin jonkun tulevan ikkunasta ja sit soitin osastolle. Sit vähä rauhotuin. Kaveri tuli keskellä yötä hakemaan mut kotoa ja toi mut osastolle"

Nyt ens tulevalle viikonlopulle saanut lomia. Ehkä en oo viel valmis menemään kotiin. Yöt on pahimpia mulla.

En jaksa enää kirjottaa. Hyvää yötä.

Särkyvää

Moi. Oon ollut osastolla kohta kuukauden, eikä mua oo kuunneltu varmaa kertaakaa täällä ollessa.

Mua itkettää ja raivostuttaa. En saa ulkoiluja, en kotilomia.

Viime viikonloppuna rikoin kaverin telkkarin, peilin ja kukkaruukkuja. Mä olin tosi harhainen. Kukaan ei ymmärrä mua. Mun harhat pahenee AINA kun lähden osastolta. Ne jollain tavalla aktivoituu. Meen ihan sekasin. Mä nään demoneita. Äänet käskee mun tekemään pahoja asioita. 

Osastolla pystyn erottamaan harhat, että ne ei oo todellisia. Välillä meen niihin mukaan..

Hoitajia ei vittuakaa kiinnosta miten mulla menee! Mä vaan yksin itken täällä. Oon sisältä ihan särkynyt.

Mua pelottaa joka ilta, et mitä tällä kertaa tapahtuu.. 

Mä en enää kauaa jaksa. Oon ihan väsynyt tähän kaikkeen. 

Parempi päivä

Heippa! Tänään on huomattavasti parempi päivä! Oon käynyt ulkona opiskelijan kanssa. Ostin limua, energiajuomaa ja suklaata. Tupakkaa mulla on n. 6 askia eli sitä en tarvinnut.

Meille tuli ruoaksi broileriwokkia. Oli hyvää ja tulista. Tulista ruokaa ei yleensä sairaalassa ole.

Mulle sanottiin eilen, että oon liian epävakaa pääsemään kotiin. 

Oma tavoite olis, että pääsisin ens viikolla kotiin kokonaan tai saisin edes loman.

Mulla on ikävä mun parasta ystävää, joka on alakerran osastolla. Meit ei laiteta samalle osastolle, ku keksitään muka aina yhdessä jotain tyhmää..

Täytyy taas mennä, kun on keittiövuoro!

Laihdutus

Heippa! Mulla on kuukaudessa tippunut painoa 6kg. Olen syönyt normaalisti, jopa herkkuja.

Täällä osastolla on eräs tyyppi, sanotaan vaikka, että Mikko(nimi muutettu). Tää Mikko haukkuu mua joka päivä lihavaksi, tankiksi ja että oon lihonnu ainaki 8kg. Tää loukkaa mua ihan hirveesti.

Kerroin hoitajille ja ne vaan totes, et se on sairas eikä tarkota mitä sanoo. Kyllä se tietää. Se nauttii kun saa mut itkemään. Tänään päätin, että lopetan syömisen. Kokonaan.

Olen juu isokokoisempi. Kokoa xl/xxl. Mä en vaan kestä kuulla joka päivä mun painosta. Se on mulle arka aihe.

Olin 12-v kun sairastuin syömishäiriöön, anoreksiaan. Olin 166cm/38kg. Olin laiha aina, kunnes tulin raskaaksi ja lihoin. Synnytyksen jälkeen laihduin, mutta sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja lihoin kaikki kilot takas. En oo sujut oman painoni kans. Haluun takas edes M-kokoiseksi.

Nyt on tarkoitus laihtua rajusti olemalla syömättä! Kerron tänne miten paino lähtee tippumaan :)

Haluunko tosissaa tätä

Psykiatrisella osastolla! 

Pääsin tiistaina pois täältä ja otin keskiviikkona lääkkeitä yliannostuksen. Ketipinoria ja deprakinee.

Menin sekaisin ja olin sekavana ajanut skootterilla kaverille. Se sitten soitti mulle ambulanssin. Mä en siitä oikeestaan muista mitään. Jouduin päivystykseen ja sisätautiosastolle. Torstaina must tehtii m1-tarkkailulähete tänne mielisairaalaan ja tulin siis torstaina tänne.

Huomenna on viimeinen tarkkailuhaastattelu ja pelkään joutuvani pakkohoitoon.

En osaa käyttäytyä kotona ja päädyn aina tänne. Miks? Mä en v*ttu tiedä.

"Mä aina teen jotain dorkaa, kohellan ja sekoilen"

Oon kirjottanu päivittäin päiväkirjaa. Se on aika negatiivista, kun ei niitä hyviä päiviä oikeestaan ole.

Mulla on näkö ja kuuloharhoja. Ne kutsuu mua nimellä, käskee viiltelee ja muutenki satuttamaan itteäni, jopa tappamaan. Sitten mä yritän satuttaa tai tappaa itteni..

En jaksa enää. Antakaa anteeks

Katolla

Tulin perjantaina osastolle taas. 

Kaveri kiipes katolle, yks työntekijä soitti poliisit. Mä olin liian kankee et oisin päässy penkiltä rappusille. Hain kaverin kämpiltä keittiöjakkaran. Laitoin sen pihapenkin päälle. Olin kiipeemäs katolle, kun poliisi tarras mun jalasta kiinni.

Tulin alas rappusilta, lähdin juoksemaan autotielle. Poliisit sai mut kiinni ja vei auton taakse mut. Mä uhkailin viilteleväni, niin poliisit otti mun tavarat ja puhelimen jonka sisällä oli sheiverin terä.

Meijät vietiin päivystykseen ja m1 lähetteellä osastolle. Huomenna loppuu tarkkailu.

Oon viillelly ja viiltelen varmaan tänäänki. Mut lähetetää silti pois täältä vaikka tää on mun hätähuutoni.

No heittäköön mut pois. Mä meen katolle.

Eilen oli äitienpäivä. Se oli hirveetä ku äiti kuitenki on kuollu..

Taas osastolla

Moikka kaikki! Mä tulin tänää osastolle.,koitin skootterilla ajaa auton alle. Olin vastaantulevien kaistalla. Kuulin vaa ku torvet soi ja sit tein nopeen liikkeen ja päädyin ojaan.

Oon kotona syöny vahvimpii diapamei ja nyt mua lääkitään opamoxilla. Tuskin auttaa edes mitään.

Suunnittelen kokoajan kuinka kiipeen katolle ja hyppään alas. Mua ei oteta todesta, joten mä vielä näytän kaikille!

Ei mulla muuta, heippa.

Pois osastolta

Paljon on tapahtunut! Ekaks mun piti muuttaa vaisaareen, mut nyt pääsinkin muuttamaan omilleni.

Mun viereisessä talossa on sellainen tukikeskus, mistä haen lääkkeet päivittäin. Sitten on lisää tukia avopuolelta. Mua käydään joka viikko kattomassa kotona ja käyn polilla n. Kerran viikossa.

Mun paras ystävä asuu nyt muutamien kilometrien päässä, mutta on muuttamassa tänne samalle alueelle kuin minäkin. Ihanaa! 

Mulla on uusi kissa, mustavalkoinen. Sain sen kaverilta.

Olin muuten gynekologilla kuukaus takaperin. Kohdusta löyty polyyppeja, ja nyt odotellaan aikaa leikkaukseen.

Olin osastolla monta kuukautta ja nyt on sellainen tunne, etten tarvii koko osastoa enää!

Kerranki musta tuntuu et elämä on ihanaa.

Lääkityksenä menee nyt ketipinor 500mg, leponex 350mg ja serenase 10mg

Pakkohoito

OMoikka taas kaikille! Mulla ei mee hyvin.. Viikko sitten torstaina karkasin mielisairaalasta. Yöllä sitten vedin 100kpl propralia ja sit mentiinki sairaalaa. Olin torstaista sunnuntaihi sairaalas.

Perjantaina kävin tupakilla ulkona ja menin lähimpään apteekkiin ja ostin 50kpl aspiriinia. Siitä sitten jouduin vatsahuuhteluun. 

En halua ikinä enää kokea samaa. Sunnuntai iltana mut siirrettiin tarkkailulähetteellä mielisairaalaan. 

Maanantaina juttelin lääkärin kans ja se päätti tarkkailun ja teki musta pakkohoitopäätöksen.

Eilen sit viiltelin suihkussa lampun palasella.. Tarkoitus on huomennakin viiltää jos mun huonekaveri pääsee pois. Oon jo kirjottanu hoitsuille kirjeen.

Joo ehkä menen nukkumaan.

Lääkityksenä toimii leponex 350mg ketipinor 500mg ja monivitamiini ja somac. Serenase lopetettiin multa kun tuli kouristuksia.

Maanantaina lääkäri sanoi että oon vakavasti psykoottisesti masentunut.

Diagnoosina rajatilatyyppi ja skitsoaffektiivinen häiriö.